Kun kävin aamulla allekirjoittamassa kansalaisaloitteen tasa-arvoisesta avioliittolaista, 110 000 allekirjoittajan määrä oli tulossa täyteen.

Tämä oli ensimmäinen allekirjoittamani kansalaisaloite. Minusta turkistarhauksen voisi hyvin lopettaa, mutta aloitetta siitä en tullut allekirjoittaneeksi  - ehkä myös siksi, etten ollut pannut aloitetta merkille. Ryhdyin kuitenkin miettimään omaa kansalaisaloite-politiikkaani. Vaikka keskustelun virittäminenkin on hyvä asia, luulen tulevani allekirjoittamaan vain ne aloitteet, joilla uskon olevan mahdollisuus mennä eduskunnassa läpi.  Tämä ihan vain siksi, ettei aloitteiden käsittely hidastaisi liikaa muuta toimintaa.

Itse en ole koskaan ollut naimisissa, minulle riitti oma ja miehen päätös muuttaa yhteen ja elää yhdessä. Monille muille se ei riitä, ja soisin avioliiton mahdollisuuden kaikille niille, sukupuolisesta suuntautumisesta riippumatta, jotka sitä tarvitsevat ja haluavat.

Kymmenkunta vuotta sitten olin häissä, jotka järjestettiin parisuhteen rekisteröinnin jälkeen. Uudesta mahdollisuudesta oltiin iloisia, yhteisen sukunimen tai adoptiomahdollisuuden puute eivät siinä liitossa sumentaneet iloa. Toinen osapuoli olisi kylläkin halunnut suhteelle kirkon siunauksen, mutta sitä ei ollut tarjolla.

Kävin kurkistamassa allekirjoittaneiden määrää juuri nyt. 112 627.