Demetrius haastoi minut tekemään tunnustuksia kirjojen nimillä. Tunnustan eläneeni (Pablo Neruda) kirjojen kautta:
 
Oletko mies vai nainen?
Suomalainen nainen ja mies – Elina Haavio-Mannila
 
Kuvaile itseäsi.
Keskiäkäinen nainen - SusuPetal
 
Kuinka voit?
Terveen paperit – Tapani Kiminkinen
 
Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi.
Oven takana – Eira Stenberg
 
Kuvaile työtäsi
Mietin mitä minun pitäisi – Larry Woiwode
 
Kuvaile harrastuksiasi
Merkkien maailma – Juri Lotman
 
Minne haluat matkustaa?
Pietarilaisnovelleja – Nikolai Gogol
 
Kuvaile parasta ystävääsi
Nainen, kieli ja kirjallisuus – Sirkka Tuohimaa
 
Mikä on lempivärisi?
Pieni keltainen kirja - Väestöliitto
 
Millainen sää nyt on?
Oikukas tuuli – Tuomas Anhava

Entä henkinen ilmasto?*
Katastrofeja ilmassa - Josef Brodsky

Mikä on paras vuorokauden aika?
Oi Herra Mikä Aamu – Marian Anderson
 
Jos olisit TV-ohjelma, mikä sen nimi olisi?
Naisentorso ja muita kertomuksia - Daniel Katz
 
Päivän mietelause
Tästä eteenpäin – Marshall Goldsmith

Millainen on parisuhteesi?
Kadonnutta aikaa etsimässä – Marcel Proust
 
Mitä elämä sinulle merkitsee?
Pelon ja toivon utopiat – Raoul Palmgrén
 
Minkä neuvon tahtoisit antaa?
Tartu tilaisuuteen – Saul Bellow
 
Käsityksesi kuolemasta.
Mistä minä tiedän – Christer Kihlman
 
Mottosi
Maailma on sana – Samuli Paronen
 
* Eskon puumerkkini (Aleksis Kiveltä)

Kuka muu haluaa tunnustaa? Tästä kysymykset, rippikammion ovi on avoinna!

Kenelle esikoiskirjapalkinto?

Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon saaja selviää tänään klo 19 - istun silloin kokouksessa, joten heitän arvauksen nyt. Olisiko se Aki Ollikaisen Nälkävuosi? Jos, niin hyvä ratkaisu. Tosin kirja on toiseksi ainoa lukemistani ehdokkaista.
Ehkä voittaja ei ole Ville Ropposen Uralilainen ikkuna, jonka esikoiskirjojen esittelytilaisuuden innoittamana hankin. Esseitä - vaikka niitähän ei ole kyllä muistaakseni palkittu aikoihin. Olen lukenut kirjaa kiinnostuneena. Aiheesta, uralilaisten kansojen nykyelämästä, ei juuri ole päässyt aikoihin mitään lukemaan. Ropponen tuntee näiden pohjoisen Venäjän kansojen tilaa henkilökohtaisesti. Hän on matkaillut, lukenut, ymmärtänyt – ja vaimokin on mordvalainen. Kysymys on kielistä ja niiden pohjalle rakentuvasta identiteetistä, pienten kansojen aineellisesta ja henkisestä elintilasta isompien puristuksessa.

Itse asiassa olen juuri lukenut toisenkin hienon kirjan vähän samasta aiheesta. Kroatialainen Dubravka Ugrešić on kirjoittanut jugoslavialaispakolaisten elämästä Amsterdamissa, siitä miten maan hajoamisen lisäksi identiteetti ja jopa äidinkielikin on hajonnut, jakautunut kolmeksi kuin lohikäärmeen kieli. Ja lisäksi siitä, mitä on olla maahanmuuttaja. Romaani on koukuttava, menetetty kielikin on sellaista, että suomennoksen läpi tuntee, miten se on inspiroinut kääntäjä Kari Klemelän flow-tilaan. Ihan nimen käännöksestä alkaen. Ministarstvo boli (kivun ministeriö) Kiputilahallitus, vrt. Poikkeustilahallitus.

PS. Joskus tekisi mieli laittaa kuvakin piristykseksi, mutta joko Vuodatuksen kuviensiirto ei toimi entiseen malliin tai sitten olen menettänyt kyvyn käyttää sitä.

PPS. klo 11.05 Jaahah, Nälkävuosi onkin Finlandia-ehdokkaana!