Puheisiini on alkanut hiipiä sivulause ”kun vielä jaksan”. Pakkasessa on yli 50 litraa käsin poimittuja mustikoita ja metsävadelmia – tai yli 60, jos muidenkin pakastimet lasketaan. Olen poiminut vähän parille tuttavalle – kun vielä jaksan.
Mehuja on toistaiseksi syntynyt kuusi maijallista, yksi jopa mustikoista ja vadelmista, mikä tuntuu itsestäkin tuhlaukselta. Mehu on miedonmakuista ja tippa sitä näyttää jättävän lähtemättömän jäljen paikkaan kuin paikkaan. Parissa maijallisessa on ollut mukana omenia, mutta omenat ovat vasta tulollaan.
Kerran olen kaatunut tikkaiden kanssa omenapuun alta ja lyönyt pääni - kaikkien tarjolla olleiden metallikulmien ja kivien asemesta vettyneeseen puunpätkään. Ns. kolmas mies auttoi varmaan tähtäyksessä. Nyt olen tukenut melkein katkeamispisteessä olevan talviomenapuun oksan tikkailla, siinä tehtävässä ne ovat turvalliset.
Sieniä ei näytä juurikaan olevan. Sopii minulle, entisiä on kuivattuna riittävästi, mutta metsässä voi silti kävellä sienten etsimisen varjolla. Umpinaisen harsotakin pinnalla tulee pihaan asti parvi hirvikärpäsiä. Listin ne mielestäni tarkkaan ja heitän takin nurmikolle. Kun myöhemmin menen hakemaan takkia sisälle ja ravistamaan raatoja pois, takissa matkailee joukko virkeitä siipensä pudottaneita menninkäishyönteisiä. Ehkä ne ovat hyönteismaailman kissoja, yhdeksän elämän väkeä.
Nykykirjallisuuden kelkassa
Täällä maalla pysyy nykykirjallisuuden kelkassa paremmin kuin kaupungissa. Netistä voi varata uutuuksia ja kirjastoauto tuo. Kännykkään tulee lisäksi vahvistus varauksesta eikä varaus maksa edes sitä 50 senttiä, mitä Helsingissä. Luvun alla on Reidar Palmgrenin Sudenmarja ja netin mukaan Juha Seppälän Mr. Smithin ja Riikka Ala-Harjan Maihinnousun varaukset ovat onnistuneet. Helsingissä Maihinnousuun olisi ollut 440 varausta.
Miksi oikeastaan pitäisi muuttaa kaupunkiin? Käyn asioimassa siellä ja palaan loppuviikosta takaisin.
Kommentit