Ehdotin tyttärelle, että tänä vuonna ei tulisi äitienpäiväkakkua.
En ole perso kakuille, mutta perinteen vuoksi sellainen on tehty, minä äidilleni, tytär minulle. Ja syöty velvollisuudentuntoisesti pois. Tänä vuonna asiassa on ollut ylimääräinen rasite.

Pääsiäiseksi tein sinänsä ihan hyvän kakun: ns. kakkutaikinaan tehdyn rahkapiirakan, vegaanin siis, eli silken tofu-piirakan, jonka päälle laitoin pääsiäisenvärisen päällyksen, mangoa ja vihreitä rypäleitä ja hyytelösokerikiilteen. Vävy, joka pitää makeasta otti muutaman palan, ikuisella laihdutuskuurilla oleva sisar yhden ja tytär ja minä, jotka emme ole varsinaisesti makean ystäviä, kummatkin vähän. Kakun loppua urakoin vappuun asti ja siitä siis viikko sitten selvittyäni esitin toivomuksen, että ei äitienpäiväkakkua. Tytär suostui mielellään.

Itse asiassa olisi voinut harkita voileipäkakkua. Itse olen  tehnyt sellaisen vain pari kertaa elämässäni, viimeksi tyttären ylioppilasjuhliin 13 vuotta sitten. Sitä edellinen taisi olla opiskeluaikoina intialaisille tuttaville, jotka aina välillä pyysivät minua tekemään "jotain suomalaista".
Tein siis voileipäkakun. He söivät sitä erikoisen näköisinä, kunnes yksi keksi jotain myönteistä sanottavaa kakusta. - Ja tämänhän sinä voit tietysti tehdä myös makeana, hän sanoi.

Uunilahnaa ei tarvitse suomustaa!

HS-kuukausiliitten kokit koettavat edistää lahnan syöntiä. Säestän täältä sivusta. Lahna ei ole vaikea perattava kerrostalo-oloissakaan. Huomasin, että sitä ei nimittäin välttämättä tarvitse suomustaa.

Lähimarketissa on ollut poikkeuksellisesti luonnonkalaa. Ahvenien ja haukien suomustusongelmahan ratkeaa sillä, että viiltää niistä nahattomia fileitä. Kun katselin tiskissä seuraavaksi lahnaa ja ajattelin perkausongelmaa, mieleen muistui ystävättären egyptiläinen miesvainaa. Ystävätär kertoi, että kalastava mies ei koskaan suomustanut kaloja, leipoi ne suomuksineen vain taikinan sisään, pisti uuniin ja nosti sitten taikinan päältä pois kuin kannen ja suomut jäivät siihen. Päätin kokeilla: riihiruista, karkeaa suolaa ja vettä. Ja se tosiaan toimi!
Suola tosin ei imeydy paksujen suomujen läpi, vaan sitä pitää ripotella kannen alta paljastuvan kalan kyljelle.

Muistuttaa jostain lukemaani Savoyn keittiömestarin kampelareseptiä: kampelasta pyyhitään limat pois ja kala työnnetään sellaisenaan uuniin. Kun evä irtoaa, se on valmista ja otetaan uunista. Sen jälkeen nahka käännetään päältä pois kuin kansi, kalan kuuman kyljen päälle lokkaistaan voita sulamaan ja ripotellaan suolaa maun mukaan.