Olen julistanut itseni sienenpoimintakieltoon. On yksi yläkaappi täynnä kuivattuja tatteja, suppilovahveroita ja muuta.

Siis saman tien syötäväksi voin poimia, säilöön en. Paitsi herkkutatteja, yksi uussuomalainen ystävätär kyllä syö, jos en itse jaksa. Löysin tänään tosi hienoja pieniä herkkutatteja ja aivan puhtaita!
Yksi ystävätär soitti juuri kun olin siinä tattipaikalla ja kerroin sienenpoimimiskiellosta. Lupasi mielellään auttaa yläkaapin tyhjentämisessä suppilovahveroista. Joten ehkä siis myös suppilovahveroita. Ja kosteikkovahveroita tietysti, nehän ovat vieläkin parempia ja vahvero kuin vahvero. Kävin katsomassa suon laitaa, siellä niiden oranssihehkuvat varret jo ponnistavat  tuppaasta. Ja mustatorvisieniä, nehän ovat tämän saman sienisuvun varsinaiset herkut.

Jos löytyisi oikein kauniita haaparouskuja voisin tietysti ihan vähän poimia, joulun sienisalaattiin vain.

Mutta saman tien syötäväksikin poimin vain herkkutatteja. Tai no, kuusenherkkusieniä ehkä, jos niitä sattuisi löytymään.
Ja pieniä kehnäsieniä, jos vastaan tulisi. Saattaisin tietysti kanttarellinkin poimia.

Mutta muuten sienenpoimintakielto on ehdoton, aika ehdoton...