Nils-Aslak haastoi minut etsimään helmi tuotannostani. Haasteen säännöt ovat:

1. Tämä haaste sai alkunsa Satakielen sanoin -blogista. Kerro kuka sinut haastoi.

2.   Kirjaa ohjeet ja liitä tunnustuskuva blogiisi.

3.   Valikoi kirjoituksiesi joukosta onnistunut teksti, josta olet syystäkin ylpeä. Teksti voi olla esimerkiksi runo, novelli tai katkelma romaanista.

4.   Luonnehdi valitsemaasi tekstiä yleisluontoisesti. (haiku, eläinsatu, dialogi, maisemakuvaus jne.)

5.   Listaa ainakin viisi tekijää, jotka tekevät tekstistä onnistuneen.

6.   Lähetä haaste kommentin muodossa eteenpäin niin monelle kirjoittajaystävällesi kuin itse haluat.

Helmeni

Leena Parkkinen, joka voitti Hesarin vuoden 2009 esikoiskirja-palkinnon kertoi, että hänen tunnetuin tekstinsä on silti Kännissä olet ääliö-mainosslogani. Panen paremmaksi, en ole tarvinnut kuin kaksi sanaa kansainväliseen tietoisuuteen pääsemiseksi: Sadat padat. Riimi on ravintolan nimi.

Selitykset

Nuorena keittelimme paljon ystävien kanssa ja suunnittelimme jatkuvasti ravintoloiden perustamista. Joskus vähän ennen 70-luvun puoliväliä, kun minä olin muuttanut ulkomaille, kaksi ystävääni aveceineen teki suunnitelmasta totta kotimaassa. Lounasravintola, listalla erityisesti pataruokia. Toisena kokkina toimi ystävättären egyptiläinen mies, joten patoihin oli tulossa tiettyjä eksoottisia makujakin. Ravintolalta puuttui vain nimi. Näin minulle kirjoitettiin.
Hm. Pataruokia. Ja Egyptin presidenttinä oli siihen aikaan Anwar Sadat.  Mitenkä olisi Sadat padat? riimittelin postikorttiin ja sieluni korvilla kuulin hekotusta Tampereen suunnalta. Ystävän tunnistaa siitä, että hän hekottaa puujalkavitseillesikin.

Mutta tällä kertaa ystävät ottivat jutun todesta ja kaupparekisteriin lähti paperit sen nimisestä ravintolasta. Ne viipyivät siellä sen verran pitkään, että ystävätär soitti jo perään. Siellä kuulemma mietiskeltiin, oliko nimi ihan sopiva. Siinä haistettiin jotain poliittisesti epäkorrektia sivumakua. Ystävätär oli tietysti ällistynyt. Kysymyshän oli yksinkertaisesti vain lukuisia pataruokia tarjoavasta ravintolasta.
Paperit palasivat hyväksyttyinä ja ravintola aloitti toimintansa. Ystävätär suunnitteli sille hiukan arabialaista kirjoitusta jäljittelevän logon.
Sittemmin ravintola myytiin, mutta jatkoi samalla nimellä.

Kun 80-luvun lopulla olin miehen työmatkalla Fuengirolassa avustajana, siellä jossain mainosti samanniminen ja samaa logoa käyttävä ravintola itseään. Sisaryritys ilmeisesti. Emme kylläkään käyneet paikassa, oli muita kiireitä. Kun nyt googlasin ravintolan ja kaupungin nimellä, sain pari espanjankielistä osumaa. Ehkä jotain kaupparekisteritekstiä. Saattaa siis olla siellä edelleenkin.

Perustelut

Itsekin ihmettelen, onko teksti tosiaan niin kauhean onnistunut, mutta joka tapauksessa
1. se on elänyt näin pitkään
2. se on huomattavasti nasevampi kuin mikään muu tekstini
3. se on ilmeisesti nostanut veden monelle kielelle
4. se on ylittänyt jopa maan rajat
5. se  sisältää historiallis-kielellisen mammutinluun niin kuin hyvät sananparret eli siinä on tuleville sukupolville salainen viesti ja arvoitus, jonka ratkaisun tuntee vain pieni sisäpiiri - johon sinäkin nyt kuulut.

Syviä merkityksiä?

Kun Nils-Aslak haastoi minut, hän kirjoitti, että minun kaltaiseni kokeneet ihmiset tuovat tietynlaista syvyyttä tänne Blogistaniin.  Mitään syvällistä kokemuksellista opetusta tämä juttu ei kylläkään sisällä. Ellei sitten sitä, että elämä on sarja vähän absurdeja juttuja, jotka eivät opeta monille meistä yhtään mitään ja joiden merkitystäkin on vaikea nähdä. Paitsi jälkeen päin sellainen on sepitettävissä lähes kaikelle, etenkin kun vanhempana muistin hyllyt ovat niin täynnä tavaraa, että kaikki tuntuu liittyvän kaikkeen jossakin mystisessä suunnitelmassa.

Mitähän kittyfane mahtaisi valita omaksi helmekseen - valikoimassa taitaa löytyä? Ja mukavaa, jos joku muukin ottaisi tästä haasteen.

Hyvää vuodenvaihdosta joka tapauksessa lukijoille!