Sen ihmeemmin ajattelematta sotkeuduin juttuun kadun toiselta puolelta ja maanittelin kumpaakin lopettamaan ja jatkamaan omaan suuntaansa. He kääntyivätkin menemään, mutta sitten nuori mies muutti mielensä, lähti koirineen vanhan miehen perään ja antoi koirien päästä melkein kiinni vanhaan mieheen. Vanha mies kiihtyi hirvittävästi, veti jostain esiin käsiaseen ja uhkasi nuorta miestä ja hänen koiriaan.
Kauhistuin, mutta jatkoin maanitteluani, lisäsin vain kehotusten volyymia. Jos aikuiset ihmiset käyttäytyvät kuin pennut, täti minussa aktivoituu. Tilanne laukesikin, miehet poistuivat eri suuntiin ja minäkin jatkoin matkaani, suorastaan tyytyväisenä itseeni. Siihen asti kun kerroin jutun yhdelle tutulle miehelle.
- Sellaisesta pitäisi tehdä ilmoitus poliisille, kertoa aika ja paikka, hän sanoi. Ja lisäsi: ei ole sulla tuo itsesuojeluvaisto oikein kovasti kehittynyt. Tämä itsesuojeluvaisto -juttu tuli oikeastaan vasta silloin ensimmäisen kerran mieleen, jotenkin vaistonvaraisesti olin arvioinut tilanteen niin, ettei minulla siellä kadun toisella puolella ollut mitään hätää.
- Menet sotkeentumaan juttuun, kun ihminen heiluu aseen kanssa! ällisteli tytärkin, jonka mielestä myös ilmoitus olisi pitänyt tehdä.
Soitin taloyhtiön hallituksen pitkäaikaiselle jäsenelle, joka tuntee kotikadun ihmiset ja keskustelimme. Hän tunsikin nuoren miehen, jolla on kuulemma tapana käyttäytyä provosoivasti, mutta ei vanhaa miestä epämääräisen kuvaukseni perusteella.
Nuori mies käyttäytyi epämiellyttävästi, mutta se ei ole rikos. Kokiko vanha mies nuoremman käytöksen uhkaavaksi? Pelkäsi? Siltikään se ei oikeuta aseella uhkaamiseen, joka on rikos. Miten ihmisellä on ase taskussaan? Tai ylipäätään omistuksessaan? Laillinen tai ei - minusta sellaista ei pitäisi olla, siksihän kävin juuri allekirjoittamassa aselain uudistamista vaativan adressinkin.
Soitin poliisille vasta pitkän mietinnän jälkeen. Voisin tehdä kirjallisen ilmoituksen, poliisi kertoi. Mutta ongelmana on, että aikaa on kulunut eikä ihmisen henkilöllisyys ole selvillä. Paras tapa olisi soittaa välittömästi tilanteessa jostain syrjemmältä hätäkeskukseen ja tapaukseen olisi parempi olla sekaantumatta itse muutoin. Vasta jälkikäteen tajusin, että minulla olisi ollut myös kamerakännykkä. Kirjallisen ilmoituksen jätin tekemättä. Mutta nyt sitten tiedän, miten menettelen ensi kerralla - jota toivottavasti ei tule.
Kiitos!
Obeesia on hellällä palavalla sydämellään muistanut minua hienolla pokaalilla. Perustelu "kirjoittaa elämää ymmärtäen" tuntuu kyllä tuon yllä olevan jälkeen, hm, kohteliaalta. Olen kiitollinen ystävällisyydestä!
Palkintoperusteet täyttäviä kyllä löytyisi ja tunnen jo syyllisyyttä, etten anna tiettyjen, nimeltä mainittujen bloggaajien tuntea samaa iloa kuin itse tunsin. Mutta menköön nyt tuon edellisen syyllisyyden siivellä (obs!). Osoitan pokaalin kaikkien muiden pimeyden masentamien bloggaajien luovuuden siivittämiseen. Kyllä tämä tästä.
Kommentit