Joulun pesästä, tästä hilpeiden ihmisäänien ja herkkujen täyttämästä lohdutusontelosta on sitten pudottu arjen lattialle. Pitää siivota joulun jäljet, kätkeä tähteet uudisruokiin jne. Ja pitää kirjoittaa se kirje ystävättärelle; on luvattu. Mutta rehellisyys ja hienotunteisuus käyvät vielä kirjoittamista normaalisti edeltävää reviiritaisteluaan.

Ystävätär oli ennen teknisen alan ihmisiä, koulutustaan vastaavassa työssä ja elämä oli muutenkin järjestyksessä. Sitten tuli iso mullistus ja meidänkin yhteytemme katkesivat. Kun 15 vuoden jälkeen etsin hänet käsiini, paljon oli muuttunut. Ystävättärestä oli tullut astrologi. Se tuntui täyttävän hänen koko elämänsä. Hän oli suorittanut maisterin tutkinnon astrologiassa etäopintoina jossain venäläisessä yliopistossa ja näytti lopputyötään. Hm - no, ainakin ulkoasun ja laajuuden puolesta se olisi hyvinkin käynyt vaikkapa Helsingin yliopiston gradusta. Olen tilannut häneltä horoskooppeja ystävyyden nimissä. Varovasti yritin kyllä vihjaista, että minun on vaikea nähdä rationaalisia yhteyksiä oman elämäni ja tähtien asennon välillä. Siihen sain vastauksen, josta kuulsi mielipaha ja jossa sanottiin, että ystävätär oli vain vaatimaton noviisi tällä laajalla ja haastavalla tieteenalalla, ja jos jokin ei pidä paikkaansa, kysymys on vain hänen taitojensa puutteesta. Rehellisyyttä ei siis ole syytä harjoittaa, ainakaan kovin suurina annoksina. Olen jo kertonut ystävättärelle, että haastattelin kerran erään astrologia, jonka vetämän kurssin paikallinen aikuisopisto oli ottanut ohjelmaansa. Tämä astrologi sanoi, että loppujen lopuksi horoskoopeissa on kysymys siitä, että ihmisille tarjotaan mahdollisuus keskustella ja pohtia oman elämänsä tärkeitä kysymyksiä. Horoskoopin voi siis laajasti ajatellen ymmärtää eräänlaiseksi terapiavälineeksi. Ehkä minunkin kannattaa ottaa asia siltä kannalta.

Hienotunteisuus siis voitti? Sivuutanko koko asian vai etsinkö vuosihoroskoopin käsiini ja raportoin sen paikkansapitävyydestä? Horoskoopit ovat sen verran pyöreitä, että jotain varmasti löytyisi