Jo kaksi lämpömittaria on irronnut ikkunasta pesun yhteydessä. Siis ikkunaan karhuteipillä liimattua. Mitä muunlaisia mittareita kerrostaloikkunoihin voi hankkia? Ei voi tehdä reikiä betoniin tai ikkunanpieleen.

Valitin tyttärelle, etten tiedä, paljonko ulkona on asteita. – Katso netistä, niin minäkin teen uudella talolla, tytär neuvoi. (Tyttären perheellä on tällä hetkellä kaksi omakotitaloa, ei siksi että olisivat kahden asunnon loukussa, vaan koska haluavat muuttaa ennen lasten kouluunmenoa pääkaupunkiseudulle ja ovat ostaneet täältä edullisen omakotitalon, jota remontoivat ajan kanssa.)

Menen nettiin ja katson. Tunnen itseni moderniksi, siis uusavuttomaksi. Miksi en avaa parvekkeen ovea ja pistä päätäni ulos?  No, kun lämpötilan tunnistus tähän vuodenaikaan tuntuu erityisen vaikealta ja sillä menetelmällä päätyy aina väärissä vaatteissa ulos.  

Netistä haen bussiaikataulut ja myös reitit. Mm. kun lähdin ”uudelle talolle”. Eksyin ja minulle on edelleenkin mysteeri, miten se tapahtui. Otin suositellun bussin, jossa kulkee seuraavan pysäkin nimi valotaululla suurin kirjaimin. Silmä kovana tarkkaan sen pysäkin ilmestymistä valotaululle, jossa reittioppaan mukaan pitäisi vaihtaa. Pysäkin piti olla Helsingin puolella, mutta  Mäkkylään mennessä nimi ei ollut vielä ilmaantunut valotaululle. Joku tuttavan tuttava piti kanoja Mäkkylässä, siis olin jo tukevasti jossain Espoon puolella. Voiko nettiin luottava tosiaan eksyä? Piti käyttää vanhanaikaista menetelmää ja kysyä ihmisiltä pysäkeillä ja busseissa. Sillä menetelmällä löysin lopulta perille.

Kuntoilun aloittanut ystävätär etsi urheilurintsikoita kaupoista eikä riittävän isoa kokoa löytynyt. Pistin haun nettiin – jota ystävätär ei käytä – ja sieltä löytyy.

Meitä ihmisiä on kovasti jaettu kahteen kastiin. Niihin, jotka pärjäävät netin avulla - ja niihin, joille ei kohta ole tarjolla juuri mitään palveluita. Palvelun tuottajat odottavat kai luonnollisen poistuman hoitavan asian ennen pitkää.  Nämä minun esimerkkini ovat  vain piinats, hauskanhassuiksi tarkoitettuja marginaalisia esimerkkejä omasta pienestä kokemuspiiristä. Isompia hirvittää ajatella.

Mutkimus näyttää käsitelleen aihetta vähän laajemmasta ja globaalimmastakin näkökulmasta.  

Kyllä sika syitä löytää…

Ja että palveluja pitäisi siis riisua lisää ja digitalisoida, ihan noin vain yksilöimättä ja periaatteesta!  Aamun Hesarista käy taas ilmi, miten periaatteellinen asia on. Lukujakin ymmärretään – tai halutaan ymmärtää   väärin, että niillä voitaisiin vakuuttavasti perustella palvelujen riisumista.

Muistelen ystävää, joka jokunen vuosi sitten sanoi, ettei veronkevennysten tarkoituksena ole niinkään "keventää veroja", kuin rapauttaa verokertymää, niin että sillä voitaisiin perustella jatkuvaa julkisen sektorin palvelujen vähentämistä. Kaukaaviisas mies.