Erilaiset rauskut olivat asettuneet keskelle Hannu Väisäsen kankaita vähän aikaa sitten nähdyssä näyttelyssä. Ja kun näyttelystä alkaneen tapahtumakulun seurauksena aloitin eilen Risto Isomäen Con ritin, rausku ui vastaan Olaus Magnuksen Carta Marinassa.

(Kuva on maanmittauslaitoksen historiasivustollta, jonne linkkaus ei näköjään minulta onnistu, mutta osoite on www.karttakäärö.fi - jännittävä sivusto kaikkineen!  Koko kartta suurennettavassa muodossa löytyy myös täältä

Hannu Väisäsen töitä käy aina mielellään katsomassa, mutta vielä suurempi nautinto on lukea hänen kirjojaan, sanojen maalausvoima on vieläkin vaikuttavampi kuin siveltimen, samoin kyky kuvata yksityiskohtia ja löytää yhteyksiä. Näyttely sai minut etsimään käsiini sen kolmannen kirjan, Kuperat ja koverat, joka vielä oli lukematta. Sitä kutsuttiin trilogian viimeiseksi, hieno juttu kuitenkin, että trilogiassa ilmestyy neljäskin osa : ) - sellaistakin uudistusta voi odottaa Väisäseltä. Neljännellä vain on toistaiseksi liikaa varauksia kirjastossa.

Kun palautin kirjaa ja hain uutta luettavaa, käteni sattui Con ritiin. Olen lukenut Isomäen ekojännäreitä mielelläni, mutta tämä, joka yhdistää myytin ja maailmantilanteen, napsautti yhteen kaksi asiaa, jotka viime aikoinakin ovat kiehtoneet minua erityisesti. Olen vasta alussa, ja flunssan jälkivaihe puolustuksena annan itselleni oikeuden vetäytyä pehkuihin nauttimaan kirjan aivan uudenlaisista tiedoista ja maisemista.

Kun mietin, mitkä asiat nykyisin tarjoavat isoja nautintoja, niin uudet jännittävät tiedot ovat näin introvertille listan kärkeä. Lukulistalle on myös lisätty Iineksen blogista poimittu Susan Cainin Hiljaiset, introverttien manifesti. Oikeastaan lähinnä ajatellen Kanamarjaa, joka on vieraitten seurassa ujo, mutta tuttujen seurassa vilkas, rehevässä mielikuvitusmaailmassa elävä lapsi. Mummo miettii, kuinka paljon lasta sopii villitä siihen suuntaan. Ainakin Kanamarjasta on kovasti hauskaa, kun kaikki esineet puhuvat mummolassakin.