Kervälääkäri? Siis mikä...? Kervälääkäri  - korvalääkärikö? Ei, kervälääkäri, toistaa Kanamarja.

Kervälääkäri oli nimittäin muuttanut pahvilaatikoista tehdyn Huvikummun pihapiirin pihamökkiin, jota mummo oli aikonut kanalaksi. Äiti ymmärsi kysyä, mitä kervälääkäri tekee.

—  Rokottaa pieniä lapsia. Sillä on tämmönen piikki, Kanamarja sanoo  ja näyttää sormillaan piikin mittaa.

— Rokottaako se kolmevuotiaita? mummokin ymmärtää kysyä Kanamarjalta, joka juuri oli täyttänyt kolme.

— Ei! Pieniä lapsia vaan.

— Sellaisia kuin Pikkuveli (joka oli vähän aikaa sitten käynyt lääkärissä)?

— Ei! Tyttöjä vaan.

Mummo alkaa ymmärtää. Kervälääkäri oli siis jonkinnäköinen pihasusi, jännittävä uhka, joka ei kuitenkaan tee mitään kenellekään perheenjäsenelle tai tutulle. Sellaisia ilmeisesti tarvitaan, että elämässä on jännitystä.

Olisikohan jo aika ottaa mukaan jo syksyn kirjamessuilta ostettu Miten satujen susista selvitään –kirja, kun tässä taas pian matkustan Kanamarjan kanssa leikkimään? Äiti ja Pikkuveli menevät neuvolaan, mutta eivät kervälääkärin luo.

satujen_sudet1-normal.jpg

Mummon mielestä kirja on hauska, mutta hiukset ovat kyllä pystyssä, kun nyt luen kirjaa. Kirja on varmaan mainio susi- ym. pelkojen poistamiseen - mutta minkäikäisten? Täytyy ehkä luettaa kirja ensin äidillä. Etteivät sudet sittenkin rupea mellastamaan Kanamarjan unissa niin kuin dinosaurukset ovat tehneet.