Helsinki rakentaa viisi uutta sivukirjastoa ja remontoi muutaman. Keskustakirjastokin mahtuu momentille. Ällistyttäviä uutisia! Eihän siitä ole kuin pari vuotta, kun ns. Pajusen listalla esitettiin useita sivukirjastoja lakkautettaviksi. Minäkin sydämistyin, maalasin akryyliväreillä vanhoille lakanoille banderolleja ja olin niiden kanssa pariin kertaan osoittamassa mieltä. Kaikki ei sittenkään mene aina vain huonompaan suuntaan, vaikka siltä usein tuntuu.

Tällä viikolla olen harrastanut kirjastoturismia. Herttoniemen kirjastoa, jota suunnitellaan siirrettäväksi  metroaseman viereen, en tarkastanut kovin läheisesti. Sinne pääsy näillä liukkailla oli kyllä aika haasteellista – menin sinne ilmeisesti sen vaikeakulkuisemman reitin kautta, mutta varmaan uusi kirjasto aseman vieressä tavoittaa yleisönsä kaikilla keleillä paremmin.

Toinen kirjasto oli Jakomäen. Opastekarttaa ei saanut klikattua suureksi, mutta kun bussin keskisillalla kysyin oikeaa pysäkkiä, samalla pysäkillä poisjäänyt aasialaistaustainen nainen opasti minut sinne. Jakomäkeen menin, koska netin mukaan siellä näytti bestseller-hyllyssä olevan kaksi sellaista kirjaa, joiden saaminen varauksen kautta ilmeisesti kestäisi iäisyyden. Jakomäen kirjasto menee remonttiin. Lähempi kuntotarkastus jäi suorittamatta, mutta ainakin siellä oli vilkas meno, paljon kävijöitä ja käytössähän kuluu.

Viime viikon lopulla olin Pasilan keskuskirjastossa lukemassa etälainana saamaani mikrofilmiä ja kiittelin kirjastolaitosta siitäkin mahdollisuudesta. Minulle Pasila riittäisi mainiosti, mutta ehkä alan suhtautua suopeasti ajatukseen uudesta keskuskirjastostakin. Unelmoi keskuskirjasto-sivuilla kylläkin kävin kesällä unelmoimassa, ettei sitä rakennettaisi, koska siitä seuraa automaattisesti sivukirjastojen toiminnan lakkauttamisia.

Tulevan keskuskirjaston tienoita kävin katsastamassa musiikkitalossa. Ainakaan pelkästään katselemalla talosta ei voi sanoa mitään pahaa. Se istuu paikalleen hyvin ja on komea sisältäkin. Erityisesti lumouduin aulassa Kirsi Kaulasen Gaia -veistoksesta. Katselin sitä ensin ylhäältä. Kävelin sitten alas ja ihailin lisää tätä kaikkeuden synnyttäjän kuvaa. Veistos on huikea ja hallitsee tilaa; on varsinaista silmämusiikkia ja soi kirkkaasti ja rikkaasti kuin jokin barokkimusiikin helmi.