Tekstiilimateriaalien käyttö taiteessa valtaa alaa. On kuulemma olemassa erityisesti tamperelainen ilmiö, virkattu taide. Minua henkilökohtaisesti eivät kovasti puhuttele virkatut poliisiautot tai vessat, mutta eilen näin aika koskettavaa, tekstiiliä materiaalina käyttävää taidetta Kulttuurikeskus Caisan Galleriassa (Mikonk. 17, avoinna 11.1.-27.2.)

Nuku nuku nurmilintu -näyttely on puheenvuoro perheväkivallan lisääntymiseen. Se käsittelee väkivallan kokemista, hoitamista ja parantamista sekä ajan pysähtymistä, sanotaan näyttelyesittelyssä.  Jaana Houessoun töissä materiaalina on kierrätysmetalli, jolle työt on maalattu, Lotta-Pia Kalliolla materiaalina ovat tekstiilit.

Kallion työt, korjaillut ja muunnellut rikkinäiset lelut, joissa tikit ovat näkyvissä, kertovat minusta erityisen koskettavasti ihmisen hauraudesta. Muodoissa on jotain samalla tavalla liikuttavaa kömpelyyttä kuin Tommi Toijan pikkuihmisissä, mutta tekstiili materiaalina korostaa vielä ihan erityisellä tavalla ihmisen haavoittuvuutta.
Työskentelyprosessi itsessään on rituaalinen, käytetyt esineet, rikkinäiset lelut, muuttavat muotoaan ja syntyvät joksikin toiseksi olioksi. Teoksista otetut röntgenkuvat paljastavat rakenteen ja piilotetut salaisuudet, kerrotaan esitteessä.
Harmittelen, etten ottanut kuvaa töistä. Yritin etsiä niitä taiteilijan sivuilta, en löytänyt, mutta ehkä tämä aikaisemmasta näyttelystä peräisin oleva kertoo jotain:
 Ja sivut sinänsä ovat oikein kiinnostavat!