Veikko Halmetoja kirjoitti aamun Hesarissa Fanny Churbergin näyttelyn tapeteista. Amos Andersonin tavallisesti valkoiset seinät oli tapetoitu Churbergin aikakauden malliin. Oli pakko nauraa, putkiaivona en ollut pannut asiaa merkille. Vaikka olin keskustellut näyttelyoppaan kanssa aiheesta Fanny Churberg ja tapetit.

Olin kysynyt, oliko näyttelyssä yhtään työtä kesältä 1880. FC:hän lopetti maalaamisen tähän kesään, jonka vietti Hauholla, minunkin kesäpaikkani lähistöllä. Yhtään työtä siltä kesältä ei ollut, mutta talvelta kylläkin pari.
Miksiköhän Churberg lopetti maalaamisen niin yhtäkkiä, mietiskeli näyttelyopas. Kerroin hänelle, mitä olin aiheesta lukenut. Arveltiin, että isolta osin turhautuneena nuivaan arvosteluun, jota miespuolisilta kriitikoilta sai. Toinen asia oli Churbergin terveys. Hän alkoi saada usein päänsärky-pahoinvointi –kohtauksia ja oli sitä mieltä, että se johtui tapettien arsenikista. Se oli sen ajan muodikas selitys epämääräisiin vaivoihin. Myöhemmin on mitattu ajan tapettien arsenikkipitoisuuksia ja tultu siihen tulokseen, että ne eivät voineet olla syynä. Minulla paljasjalkalääkärinä on toinen selitys: oireet muistuttavat kovasti sitä ilmeisesti hormonaalisperäistä migreeniä, joka minullakin oli ollut varhaismurrosiästä alkaen ja joka kolmissakymmenissä voimistui niin, että piti hakea lääkitystä.

Halmetoja oli sitä mieltä, että tapetit tekevät heikommista töistä sisustuselementtejä,  mutta parhaat kestävät tapetin. Varmaankin totta, sillä erityisesti dűsseldorffilaisvaikutteiset työt näyttelyssä vaikuttivat oudon ilmeettömiltä.



Parhaisiin kuului tämä Talviyö,iltarusko, jota äänestin aikoinani ”maamme tauluksi” Ateneumissa. Äänestyksenhän voitti Hugo Simbergin Haavoittunut enkeli.

Panokseni vaalitaistelussa

Vaalikoneissa olen käynyt jälleen lähinnä viihdekäyttömielessä. Noudatan vanhaa käytäntöä, valitsen arvojeni mukaisen listan ja siltä
kannustusmielessä nuoren, aika tuntemattoman naisen. Kun nyt ajattelen asiaa, niin vuosien varrella pari näistä tuntemattomista nuorista naisista on noussut valtakunnanluokkaan - varmaankin juuri kannustukseni ansiosta. Käytäntöä kannattaa siis jatkaa.

Vaalijulisteiden tuhonta näyttää alkaneen heti. Minua harmittaa niiden vapaaehtoisten puolesta, jotka illat ovat kiitäneet ympäri kaupunkia julisteita kiinnittämässä. Päätin bussia odottaessani laittaa kaikki irti viskotut julisteet raameihin takaisin. Siinä vaiheessa, kun seisoin kannatellen Piraattipuolueen julistetta kaksin käsin pääni yläpuolella, tuli bussi ja työ täytyi jättää kesken. Bussissa oli tuttava, jonka kenties ihan viatonta hymyä tutkin epäluuloisesti. Varmuuden vuoksi katsoin tarpeelliseksi selittää, että vaalijulisteiden vandalisointi riepoo minua ja siksi päätin laittaa kaikki ympäriinsä viskotut julisteet takaisin paikalleen - riippumatta siitä kuinka kannatettavina niiden ohjelmia pidin (hätäinen kurkkaus tuttavan suuntaan).