Matot on pestävä ennen juhannusta, sen jälkeen ne kuivuvat hitaammin ja alkavat haista, sanoi äiti. Olen noudattanut äidin neuvoja pirtin, keittiön ja ulkohuoneen mattojen suhteen, piti tuo hitaampi kuivuminen sitten paikkansa tai ei.

Sisarelle, joka on minua pahempi suorittaja, annan mahdollisuuden masokistisiin nautintoihin muiden mattojen kanssa.  Kovasti likaisilta ne eivät näytä, mutta vuosittaisen pesun periaate on periaate. Yhtenä vuonna sisar pesi minun pesemäni matot toiseen kertaan, kun unohdin matkoille lähtiessäni kertoa, että olin jo ne kertaalleen pessyt. 

Joskus aikaisemmin kävin lähikylän virtaavaan veteen sijoitetulla mattolaiturilla pesemässä kaupunkimattonikin. Yhtenä vuonna virta vei huomaamatta laiturin laitaan huuhtoutumaan laittamani Rasinmäen Bauhaus-portaat -maton, rakkaan eikä ihan halvankaan.

Nyt kun järvipesusta on tullut epäekologista, pesen mattoni pihalla vävyn jätelaudasta tekemällä, seisontakorkuisella, koottavalla matonpesupöydällä. On helpompaakin, ei tarvitse kuljetella mattoja.

Aurinkoisimmalla paikalla oleva juhannuspioni aloitti kukinnan, muut kukkinevat vasta juhannuksena, jolloin olen itse perinteiseen tapaan Saimaan selkien rannoilla. Matkalle lähden alkuviikosta ja hyppään junasta välillä tutkimaan Retretin aika mielenkiintoiselta kuulostavan tarjonnan.

Blogissa pistäytyjille toivotan herttaista juhannusta ja kirkasta, taivasta, sinistä, jo näin etukäteen!