Sinä päivänä, kun liikenne oli täydellisesti jumissa, kävin katsomassa ystävää suljetulla osastolla.
Hän oli syksyn mittaan jotenkin hävinnyt. Kun soitin hänelle, hän vastaili välttelevästi ja yksitavuisesti. Lopetin soittelun, kun hän ilmeisesti jostain syystä toivoi sitä.
Sitten hän soitti suljetulta osastolta ja pyysi apua, että täysin terve, mutta jättimäisen salaliiton uhriksi joutunut ihminen pääsisi sieltä pois.

Olen kokenut tämän aikaisemminkin, toisen ystävän kohdalla. Enkä silloinkaan osannut kommunikoida oikein. Toisaalta kukaan tuttavapiiristä ei osannut, lapsuudenystävä katkaisi suhteet kaikkiin. Olen kuullut, että hän olisi tervehtynyt ja asuisi ulkomailla.
Onnistunkohan nyt?  Harhoihin ei saisi mennä varmaankaan mukaan, mutta ystävä ei halua keskustella mistään muusta, ei edes siitä, miten tekisin olonsa mukavaksi suljetulla osastolla. Mitään viittausta sairauden mahdollisuuteen hän ei halua kuulla.

Kun liikenne oli sinä päivänä täydellisen jumissa, puolen tunnin sairaalavisiitti matkoineen vei melkein viisi tuntia julkisilla liikennevälineillä. Med offentliga kommunikationsmedel ruotsiksi, tulin ajatelleeksi. Olisipa olemassa jotain kommunikaatiovälineitä, joihin voisi tukeutua.