Helena Södergran seisoo pienen, pitsireunaisella liinalla peitetyn pöydän vieressä. Pöydällä on ruusuasetelma, jokin lipas ja siltä roikkuu pari silkkisukkia. Edith Södergranin ottama kuva on Tulena yli tuhkan-kirjassa. "Rosenaltaret", syntymäpäiväpöytä, kerrotaan kuvatekstissä viitaten Södergranin Rosenaltaret-kokoelman nimeen.
Onko syntymäpäiväpöytä jokin kannakselainen perinne? Tai venäläinen?

En tarkoita sitä syntymäpäiväpöytää, johon laitetaan kakku ja jonka ympärillä juhlitaan, vaan tuollaista pöytää, joka odottaa syntymäpäiväaamuna sankaria. Äiti teki minulle sellaisen sänkyni viereen joka syntymäpäivä. Sellaisen pöydän tein myös tyttärelleni.
Ajattelin, että se oli meidän perheen perinne, kunnes löysin tuon kuvan. Googlasin syntymäpäiväpöytä -sanalla eri kielillä, mutta en kyllä löytänyt tietoja perinteestä.

Yhden syntymäpäivän edellä - olisiko ollut kolmas? - heräsin keskellä yötä. Asuimme Lappeenrannassa samassa asunnossa mummon, tädin ja serkun kanssa. Aikuiset kuiskivat kiihtyneesti, ovi kadunpuoleiseen hallimaiseen eteiseen oli auki ja minun sängystäni näki suoraan sinne. Aikuiset seisoivat siellä ja kurottelivat kaulojaan. Eteisessa oli ylhäällä suurehko ikkuna, josta näkyi loimotusta. Jossain lähellä oli tulipalo.
Sekin oli jännittävää, mutta yhtä hämmentävää oli, että sänkyni vieressä oli keskellä yötä syntymäpäiväpöytä, vaikka syntymäpäivä oli vasta seuraavana päivänä.
Muistan, että pöydällä oli lahjojen ja kukkien lisäksi tuokkonen vadelmia - olen syntynyt heinäkuussa naistenviikolla, jolloin vadelmat eivät aina ole vielä kypsiä. En kyllä aikonutkaan avata lahjapaketteja, mutta äiti tuli ja kehotti nukkumaan, vasta aamulla saisin avata paketit.  En maistanut edes vadelmia.
 
Södergran yhteiskuntatietoisempi kuin Ahmatova

Edith Södergranin nimikkoseuralla on tapana juhlia 4.4. runoilijan syntymäpäivää. Nyt kun se oli pääsiäispäivä, ei ainakaan netistä löytynyt mitään. Itse juhlin lueskelemalla, kun pääsiäisvieraat ovat lähteneet. Kirjastosta oli tarttunut sopivasti mukaan Vesa Haapalan väitöskirja  ja Samlade dikter-kokoelma. Netistä löysin jännittävän jutun,  Marlene Broemerin väitöskirjan.
Juuriltaan suomalainen amerikkalaistutkija on verrannut kahden runoilijan, Södergranin ja Ahmatovan, näkemyksiä ensimmäisen maailmansodan, lokakuun vallankumouksen ja Suomen sisällissodan taustaa vasten. Broemer on sitä mieltä, että yhteiskunnallisesti tietoisempi näistä kahdesta runoilijasta oli Södergran.

Olen joskus miettinyt kohtasivatko nämä samoihin aikoihin ja samoilla seuduilla eläneet runoilijat joskus. Kävelivätkö toisiaan vastaan Nevski Prospektilla? Molemmat olivat myös keuhkotautinsa vuoksi hoidettavina Nurmijärvellä, Södergran Nummelan Parantolassa, Ahmatova Hyvinkään. Ja kumpikin kuoli Karjalan kannaksella - siihen mennessä kun Ahmatova muutti Kuokkala-Komarovoon, Södergran oli kylläkin maannut haudassaan Raivolassa jo nelisenkymmentä vuotta.

Tyttärentyttären kapiot lisääntyvät...

Onpa harmi, etteivät mitkään yritykseni kääntää kuva vaaka-asentoon onnistu!  Kirpparilta kuitenkin löysin tämän hienon nyplätyn pöytäliinan tyttärentyttären tulevaan syntymäpäiväpöytään. Omat käsityötaitoni rajoittuvat napin ompeluun, mutta vanhat käsityöt kiehtovat minua - niiden lankasuonissa tuntuvat virtaavan vuosikymmenet (vaikutteita Södergranilta!).
Sinä päivänä, kun kuulin lapsenlapsen tulosta, olin löytänyt taas tämän lakanan, jossa on upea 10-senttinen välipitsi ja nimikointi GS. Lapsi ei ole saamassa G-alkuista nimeä,  mutta kapiot näköjään lisääntyvät.