Kurssikeskuksen aamiaispöydässä minua vastapäätä tuli kaksi naista, joita en tuntenut. Toinen sanoi, että heidät toi siihen omituinen tapani syödä puuroa:  lusikoida kuivaa puuroa lautaselta ja juoda maitoa lasista päälle. Hän oli tavannut aikaisemmin vain yhden ihmisen, joka söi puuroa noin, nimittäin oman isänsä. Miksi ihmeessä ihminen söi puuroa tuolla tavalla?
Kysyin, mistä hänen isänsä oli kotoisin. Karjalankannakselta.
Arvasinkin melkein, sillä meillä tämä puuronsyönnin Pähkinäsaaren rauhan raja halkaisi perheen. Hämäläinen isä kaatoi maidon puurolautaselle, karjalainen äiti joi lasista päälle. Minusta tuli puuronsyöntikarjalainen. Ihastuin myös tattaripuuroon, joka tuntuu samoin olevan itäinen herkku. Mummolla oli kuulemma tapana laittaa läskinpala tattaripuuroon, mikä kuulostaa minusta herkulliselta. Marjojen tai sokerin laittaminen puurojen päälle sen sijaan -  vastenmielinen ajatus.

Tytär oli noin 15-vuotias, kun mies esitti, että mitä jos keittäisin kerran vispipuuroa. Sitä en ollut keittänyt sitten koulun kotitalousopetuksen. Nyt keitettiin ja tytär innostui valtavasti, söi melkein yksin ison kattilallisen outoa herkkua. Siitä tuli tyttären suosikkipuuro. Sitä tehtiin kaikista mahdollisista marjoista; punaisiin viinimarjoihin tai vadelmiin ja mansikoihin laitettiin mausteeksi vaniljaa ja vatkattiin niin, että se oli vaaleaa vaahtoa.

Itse syön edelleenkin mieluummin tattari- tai kaurapuuroa - niin kuin tänä aamunakin. Läskin asemesta rouhin joukkoon hasselpähkinöitä ja söin voisilmän kanssa. Ja maitoa join lasista päälle.