Olin 70-luvulla muutaman vuoden pois Suomesta. Yksi ensimmäisistä vieraista uudessa Suomen asunnossani oli ulosottomies. Tuli peräämään radiolupia em. vuosilta. Olin hämmästynyt. Minähän olin radioineni pois maasta!
Ei se ollut mikään syy! Radiolupa olisi pitänyt sanoa irti, jos muutti pois Suomesta - siitä oli maininta em. lupapaperissa. (Ne jotka muistavat luvan, muistavat ehkä, että se oli painettu täyteen todella pientä tekstiä.)

Valitin asiasta ja minut vapautettiin yhdeltä vuodelta  maksusta - yhtenä vuonna irtisanomisvaatimus oli nimittäin unohtunut pois paperista.
Ulosottoviraston kuitti löytyi huolellisesti arkistoituna, kun pari päivää sitten pengoin Tärkeiden paperien laatikkoa. Radiolupa oli 30 markkaa - ei muuten kalenterivuodessa, vaan kullakin luvan maksajalla oli ilmeisesti yksilöllinen, luvan hankkimisesta alkava vuotensa. Perimismaksu oli 4,50 markkaa.
Valtion tuottavuusohjelma ei vielä ollut harventanut ulosottajien ammattikunnan ryhdikkäitä rivejä ja ihmisetkin ehkä maksoivat laskunsa kuuliaisemmin, kun tuolla 4,50 markalla kannatti lähettää harmaatukkainen, kokopukuun puettu herrasmies ovelleni.

Nyt tästä Yle-maksusta ei sitten pelastusta ilmeisesti ole. No, nyt minulla on radio Suomessa ja kuuntelen sitä aika lailla. Sitä paitsi Yle on viime päivinä saanut minulta sekä sääli- että sympatiapisteitä ja Jungner lisäksi erityispisteitä huumorintajustaan. Silti minusta olisi budjettirahoitus ollut oikeudenmukaisempi ratkaisu,  kun asianosaisten maksukyky olisi progressiivisessa verotuksessa otettu huomioon. Mutta oikeudenmukaisuus ei taida olla nyt kovassa kurssissa.
Joku näytti ehdottavan valtion kassaongelmiin ratkaisuksi, että myös autovero perittäisiin kaikilta, omisti auton tai ei. Ja kyllä näitä muitakin tasaveroja varmasti keksitään lisää.