Muistaakseni -Salme kertoi siltaongelmistaan ja lupasin kertoa parin vuoden takaisesta projektistamme.

Vanha silta, jonka korvalle suvun torppakin aikoinaan oli rakennettu,  oli romahtamaisillaan. Se pitäisi saada korjatuksi, totesimme naapurien kanssa. Minä lupasin tehdä asiaan liittyvät paperityöt ja selvitellä, mitä mahdollisuuksia meillä oli. Siitä tulikin isompi projekti kuin osasin odottaa. Yritin monenlaista, voisin kirjoittaa aiheesta lähes romaanin, mutta keskityn siihen polkuun, joka johti perille.

Kävi ilmi, että tiehallinto pesi kätensä hankkeesta, vaikka sainkin ystävällistä kohtelua ja hyviä neuvoja. Tie oli poistettu käytöstä ja tiepohja luovutettu maanomistajille; silta samoin, ilman virallista sillanluovutustoimitusta kylläkin, koska oja oli alle kaksi metriä leveä ja silta siten  tiehallinnon kirjoissa "rumpu", jota ei tarvinnut erikseen luovuttaa.

Seuraava osoite oli museovirasto,  jolta pyysin lausuntoa sillan kulttuurihistoriallisesta arvosta. Kävi ilmi, että ko. tie oli luokiteltu maakunnallisesti arvokkaaksi rakennusperintökohteeksi. Museoviraston ihmiset pistäytyivät paikalla ja lausunnossa pidettiin sillan kunnostamista tärkeänä sen liikennehistoriallisen luonteen vuoksi ja nähtiin, että hankkeelle voi hakea kulttuurihistoriallisille kohteille tarkoitettuja avustuksia joko ympäristökeskuksesta tai Museovirastosta.  Korjausehdotukset saimme sekä museoviraston että että tiehallinnon virkamiehiltä - ilmaiseksi.

Päätimme hakea avustusta ympäristövirastosta, koska sen ehtojen mukaan sillan kunnostus olisi voitu aloittaa aikaisemmin. Teimme naapurin kanssa kustannusarvion ja hakemus lähti. Avustusta saisi puolet kokonaiskustannuksista. Kuolinpesämme oli toinen maanomistaja, toinen oli paikallinen maanviljelijä,  joka myös hyväksyi korjauksen ja osuutensa kustannuksista.

Mutta onnettomuudeksi silta romahti kokonaan ennen kuin mitään ehdottiin tehdä. 

Romahduksen jälkeen rahat tuskin riittäisivät. Naapuri, jonka kanssa kustannusarvio oli tehty - ja jonka piti valvoa työtä - muutti sitäpaitsi pois.
Sisu alkoi mennä kaulaan ja olin jo valmis luopumaan hankkeesta, mutta tytär nosti asiasta sellaisen metelin, että kutsuin taas naapuruston koolle. Useampikin heistä oli valmis tekemään talkootyötä ja se toinen maanomistaja löysi taitavan ja edullisen maansiirtoyrittäjän. Nyt silta näyttää tältä:

Tai tuo toinenkin kaide on nyt harmaantunut. Noudatimme museoviraston arkkitehdin suunnitelmaa, jonka mukaan mitään, mitä ei ollut pakko uusia, ei uusittu.
Silta oli kylmäladottu ja taitavissa käsissä - ammattimaisissa ja muuten vain taitavissa - se kylmäladottiin uudelleen, katkenneen sillankaiteen pultinkin hitsasi kokoon yksi naapuri.

Talkoohenki oli mahtava! Sen ansiosta kustannukset jäivät alle puoleen alkuperäisestä kustannusarvioista.

Kun lähetin loppuselvityksen laskuineen ja valokuvineen ympäristökeskukseen, sieltä haluttiin varmistaa, oliko tässä nyt todellakin kaikki laskut...