Naapuri jo huomautteli, että tuomilahna kutee. Ja nähtyäni Demetriuksen lahnakuvat oli pakko ryhtyä toimiin. Pappa-vainaan ja isä-vainaakaan ei tarvitse pyöriä haudassa, kun jälkikasvu makuuttaa verkkoja vajassa parhaaseen lahnankutuaikaan.

Pappa oli varsinainen kalamies, teki itse kaikki pyydyksetkin. Kutoi kävyllä kalastajalangasta mm. erikokoisia rysiä, joita vajassa on edelleen. Tässä rysäaita ja pienin rysä, kaaret kai katajaa ja painot säkkikankaaseen ommeltuja kiviä. Nämä olivat viime vuonna järvessä lähinnä historiallisista ja ulkoilutussyistä. Katiskanmerkillä, mutta ilman menestystä.

Olen puolisentoista viikkoa yksin, joten veneen vesillelasku ja verkkojen lasku vaati tiettyjä ponnisteluja. Mutta länsituulella lasku onnistui selän suunnalta rantaan.
Aamulla verkoissa oli yksi lahna, sellaista yhden hengen kokoa - tuomilahnahan on oikeasti lahnan kakkoskokoa, pienen kirsilahnan jälkeen; sen jälkeen tulevat papan mukaan vielä isommat lehtilahna ja helelmälahna(=hedelmä-).

Isä savusti lahnat, papan erikoinen oli saunanpadan alla halstrattu lahna. Tietysti lahnaa myös suolattiin ja tehtiin laatikkoa. Paperissa padanaluspesässä kypsytetty lahnakin on mainio. Mutta saksalaisten sinistettyä karppia mukaillen kypsensin lahnan  korkealaitaisessa pannussa. Kalat ovat sukua ja jotain samaa on maussakin.
Karppi on Berliinin korkeudella joulukala täytettynä. Kysyin yhdeltä asiantuntijalta, millä se täytetään. - Esimerkiksi jauhelihalla, hän sanoi. Ruokahalu ei kyllä herännyt. 

Vielä ihastuneempi olin verkkoon jääneestä kyrmyniska-ahvenesta. En punninnut sitä ennen perkausta, mutta silmämäärällä sanoisin: vähintään 400 g. Ahven taitaa olla mielikalani. Sen fileerasin ja vein fileerausjätteet paikalle, jossa yhtenä päivänä pyörähti kärppä.

Naapuri oli tarjoutunut avuksi veneen vesillelaskuun, mutta en kehdannut vaivata häntä, sillä hän isännöi juuri eilen pöllömiehiä, joita kävi tutkimassa pihalta löytynyttä helmipöllön pesää ja rengastamassa poikasia.
Pöllömiehet kertoivat, että pesissä on tänä keväänä ollut hautomatta jääneitä munia. Jonkin salaperäisen ja varmaan rationaalisen seurausketjun osana sellainen on yleensä ennakoinut myyräkannan romahdusta. Tervehditään ilolla. Ja juuri huolestuneena kärpän ruokapöydästä kävinkin jättämässä kalanperkeet - tosin tietämättä, söisikö kärppä sellaista. Jollekulle ne varmaan kuitenkin kelpaavat.