Marita Liulian Choosing my religion - uskontoja jäljittämässä Kiasmassa on upea, vaikuttava  ja jännittävä näyttely!
Se on kokoelma valtavan kauniita valokuvia, huikeita maalauksia, uskontojen pyhiä esineitä ja filmiä. Siellä on itämaisin matoin päällystettyjä tasoja, joilla voi istua lukemassa pyhiä kirjoja. Ja verkko-osuudessa voi lukea vastaukset  "niihin kysymyksiin, joita varten uskonnot ovat olemassa".  Siis multimediaa.

Sen verran taisin saada taolaisuudesta vaikutteita, että kerron tässä Oikean Tien tutustua näyttelyyn.
Kannattaa ensin lukea jo kotona verkossa  eri uskontojen vastaukset yhdeksään kysymykseen. Tunnelmaan voi valmistautua myös lukemalla Tuomari Nurmion Vielä yksi opetus-runon.
Kun sitten astuu sisään Kiasman ylimmän kerroksen saliin, pitää pysähtyä hetkeksi aistimaan tunnelmaa. Heleä Assisi-sarja hehkuu suurista kattoikkunoista, jostain kaikuu seestyneen kaunis itämainen musiikki. Mutta vielä ei jäädä katsomaan näyttelyä, vaan suunnistetaan oikealle. Perimmäisessä huoneessa pyörii filmi, jossa Liulia kertoo itsestään, työstään  ja erityisesti tämän näyttelyn kokoamisesta. Hänen oma tarinansa on erikoinen ja näyttelyn tarina vaikuttava, liian pitkiä kerrottavaksi tässä, mutta niin kiehtovia, että päätin ostaa näyttelyluettelon.

Filmin katsottuaan voi sitten nauttia itse näyttelystä. Niistä valtavan kauniista valokuvista, joissa Liulia poseeraa, huikeista maalauksista - joita teema sai Liulian 20 vuoden tauon jälkeen tekemään.

Liulia arveli sen helppottaneen työtään, ettei itse ole uskovainen, mutta kirjoittaa, ettei silti usko pystyvänsä täydelliseen objektiivisuuteen rinnastaessaan uskontoja, "sillä länsimaisesta näkökulmastani en pääse eroon vaikka haluaisinkin".

Määrittelen itseni agnostikoksi, mutta sama juttu oli pakko panna merkille, kun tutustuin lähemmin yhden ystäväni, sikhin, uskontoon. Minusta hänen uskontonsa on sympaattinen, sen perusarvoja ovat oikeudenmukaisuus ja kaikkien samanvertaisuus, myös naisten ja miesten, mikä on aika harvinainen piirre uskonnoissa. Uskonnossa edes papeilla ei ole määräävää asemaa. Mutta kun nyt luin, että uskontoon kuuluu oppi sielunvaelluksesta, jostakin takaraivon pellelaatikosta ponnahtaa pää pitämään juttua vähän  huuhaana. Todellinen agnostikko olisi aidosti avoimempi.

Sikhien kuvastosta on mukana Gatka, sikhien taistelulaji. Liulia on ottanut käteensä sapelin ja pukeutunut siniseen turbaaniin, kankaan liepeet on kiedottu kasvoille. Tosin sikhiläisyydessä naisten huntupakko on kielletty, mutta turbaani onkin miesten päähine. Gatka-videot ovat maskuliinisinta, mitä kuvitella saattaa, mutta myös sikhinaisia näkee hyppelemässä sapelin kanssa. Ei erityisen rauhanomaista, mutta lähinnä on kysymyksessä perinne.

Näyttelyyn kootuista mietelauseista minuun vetosi eniten Talmudin: Jos et tiedä, minne olet menossa, kaikki tiet vievät sinne.
En ole varma, onko se lohduttava vai ironinen. Se juuri tekee siitä niin jämäkän ja kiinnostavan.