Ystävättäreltä pyydettiin joululehteen vanhan ajan joulumuistoja. Hän penkoi kovasti papereitaan löytääkseen jotain tekstiä isonvanhempiensa ajoilta, kunnes tajusi että omat lapsuudenmuistot 50-luvulta olivat "vanhan ajan joulumuistoja".

50-luvulta ovat nämäkin:
Nekalan kansakoulun joulujuhlassa sain toisluokkalaisena lukea jouluevankeliumin. Maalaiskoulussa, jossa aloitin ensimmäisellä luokalla, oli jotenkin vähän häiritsevä juttu, että osasin lukea jo kouluun mennessäni. Mutta Nekalassa asiaa pidettiin hienona ja pantiin oikein esiintymään juhlasalissa. Isojen näköiskansien taakse laitettiin pieni Uusi testamentti ja pääsin opettajan kanssa koulun jännittävään tarpeistoon. Kreppipaperikukkia, prinsessakruunuja, tonttu-, keiju- ja prinsessapukuja! Ja enkelinsiipiä, jollaiset sain. Opettaja toi kotoaan maahan asti ulottavan valkoisen paidan ja lyhensi sitä. Kuulin kun hän jossain kulisseissa sanoi rinnakkaisluokan opettajalle: se on äitini arkkupaita. Mietin hetken, mahtoiko äiti olla elossa. Lopulta tulin siihen tulokseen, että kyllä kai.

Jouluna mentiin yleensä mamman ja papan luo. Pirtti oli valoisana, sillä joulun kunniaksi pirtin petromaksiin pumpattiin valkea. Kuusessakin paloivat oikeat kynttilät, jaloissa jotka ovat vieläkin maalla tallella. Väännetystä rautalangasta kynttiläpesä, toisessa päässä värillisillä lasin- ja peilinpaloilla koristeltuja kipsisydämiä ja -tähtiä.
Tavallisten jouluherkkujen täydennykseksi lapset saivat kirjoittaa henkilökohtaisen toiveherkkulistan. Sisaren listalla oli suklaata ja erilaisia karkkeja. Sokean tipun listalla oli lohta ja lohimajoneesia. Lohi oli siihen aikaan korkeintaan kerran vuodessa syötävä herkku. Yhtenä vuonna listassani luki: oliiveja. Jossain ulkomaalaisessa kirjassa ihmiset söivät sellaisia ja oli melkein kuin pieni matka syödä ulkomaalaisia ruokia. Olin nähnyt niitä kauppahallissa ja niin sain purkin vihreitä kivellisiä oliiveja. Mutta minkä makuisia - ihan hirveitä! Lennätin ne pettyneenä hankeen, lumen sulaessa niitä paljastui keväällä pihalta. Omituisia makumieltymyksiä ulkomaalaisilla.

Sisar sairastui jouluna ja nenästä tuli paljon verta. Jouduttiin oikein kutsumaan lääkärikin. Sisar kertoi luulleensa, että kuolee. Tutkivan journalistin viileydellä haastattelin häntä ja kysyin, mitä hän silloin ajatteli. - Että rikon kaikki joululahjani, ettet sinä saa niitä, kertoi sisar.