Kun en katsele telkkua ja muutkin esittävän taiteen muodot saavat olla minulta aika rauhassa, ehdin juosta näyttelyissä.

Anna Retulaisen sinänsä sympaattista näyttelyä ei kovasti kannata sen takia mainostaa, että se loppui jo.

Ateneumin japanilaisen piirrostaiteen suuri näyttely meni minulta vähän ohi, ilmeisesti liian vierasta . Sen sijaan Mika Waltarin ystävistä nautin todella paljon, vaikka itse Waltariin minulla ei erityistä suhdetta olekaan. Mielitaiteilijat kyllä jaan. Otto Mäkilä ja Eemu Myntti ovat pitkään kiehtoneet minua enkä ole koskaan nähnyt näin paljon heidän töitään.
Mauno Markkula ja Yrjö Saarinen olivat varsinaisia värissä porskuttelijoita.  Mauno Markulasta kuulin näyttelyssä, että hänen oikea kätensä oli vioittunut vahingonlaukauksesta ja hänen oli vaikea pidellä sivellintä. Mielenkiintoinen tieto oli myös, että Yrjö Saarinen taas oli kuulemma ollut Aimo Kanervan mallina hänen Kristus-maalauksissaan.  

Aimo Kanervaan minulla liittyy nolo muisto, johon sain  näytelyssä helpotusta. Minun piti aikoinani haastatella Kanervaa, Kanervan kanssakin oli sovittu, aikataulu vain oli sopimatta. Yritin varustautua haastatteluun lukemalla kaikkea mahdollista Aimo Kanervaan ja hänen taiteeseensa liittyvää, luin ja hain, mutta en tuntenut itseäni valmiiksi haastatteluun. Sitten tuli muutto ulkomaille ja haastattelu jäi tekemättä. Näyttelyssä Mika Waltarista kerrottiin, että vasta vuonna 1977 hän tunsi itsensä kypsäksi kirjoittamaan Kanervan taiteesta. Kysymys oli siis kohdallani realismista eikä mistään liian korkealla pidetystä rimasta. Helpotti.

Toinen  ongelma ratkesi Jarmo Mäkilän näyttelyssä. Olin miettinyt lähettäväni tunnetulle ulkomaiselle kirjailijalle jonkin suomalaisen sarjakuvakirjan. Vaikka Suomessa onkin paljon tasokkaita sarjakuvataiteilijoita, kirjan pitäisi olla ihan erityisen hieno sekä käsikirjoituksen että kuvituksen puolesta. Mäkilän näyttelyssä oli guassimaalauksia sarjasta Taksi van Goghin korvaan ja kirjaa myytiin alakerrassa. Sen teema kiinnostaa varmaan saajaa ja lisäksi se perustuu niin paljon kuvaan, etteivät minun tekstikäännösponnisteluni muodostu ihan kohtuuttomiksi. Se oli siinä!
70-luvun näyttely Tennarissa  toi muutenkin paljon muistoja mieleen, siellä oli mm. iso kokoelma entisen kuvaamataidonopettajani Taisto Toivosen grafiikkaa.