Joitakin palveluita on täälläkin: pientareet ajettiin jo toiseen kertaan.
Mies tietysti tekee vain työtään, mutta suhtaudun operaatioon silti vihamielisesti. Mikä sen tarkoitus on? Pusikoituminen pysyisi kurissa vähemmilläkin niitoilla.  

Pidän muuten lupiineista, näistä hirveistä petokasveista, jotka kuulemma uhkaavat alkuperäislajikkeittamme. Juttelin yhden vanhan kasvitieteilijän kanssa, joka piti niitä marginaalisena ongelmana tielaitoksen niittoihin verrattuna. Olen samaa mieltä! Tästä lähistöltä niittäjät ovat onnistuneet hävittämään melkein kokonaan ukontulikukan. Yksi tupsu näytti olevan jäljellä ensimmäisestä niitosta, nyt meni sekin. Yhtenä vuonna yritin saada yhden uhatuista tupsuista suojaan porttini tienoille, mutta kukittuaan se ei siementänyt tai siemenet eivät itäneet eikä seuraavana vuonna tullut uusia taimia.

Yritän saada portin tienoilla säilymään erilaisia ketokasveja. Yksi naapureista ei ilmeisesti pysty pienellä tontillaan kokemaan tarpeeksi vauhdinhurmaa istuttavan leikkurinsa päällä ja ajelee siksi joskus myös yksityistien pientareet. Tänä vuonna ei onneksi vielä eikä kyllä yleensäkään ihan portilleni asti. Hän ei varmaankaan luonnonkasvejani noteeraisi, vaikuttaa vähän siltä, että hän on yksi niitä, joille luonto on sinänsä epäsiistiä ja kelpaa luonnonherralle vain parturoituna.

Paatokseltani leikkaa vähän kärkeä se, että ajelin juuri itsekin pihani. Myönnän, sairasta touhua: luonto valitsee sopivat kasvit, hoitaa ne ilman että minun tarvitsee tehdä mitään ja sitten minä silvon ne käyttäen uusiutumattomia luonnonvaroja.

Mutta joitain ilonaiheitakin: haapaperhonen bongattu! Muuten perhosia on näkynyt huonosti. Yleensä oreganon kukkiessa penkki on täynnä neitoperhoja, nyt ei yhtään!