Terveisiä Savon järvien ihanilta, heleiltä rannoilta! Olin muuttoavustajana ja kuurasin toisenkin kaakelin nivelrikkoisilla sormillani. Mutta vauriot syntyivät vasta lomailu-osioon siirryttäessä. Nilkka nyrjähti, nivelsiteet revähtivät ja silmälasikotelo katosi jonnekin ryteikköön vanhalle hautausmaalle rämmittäessä.
 
Hautausmaa, jota kutsutaan  myös nälkävuosihautausmaaksi on nykyisin keskellä metsää,  ja aikojen saatossa siitä on tullut jonkun yksityisen omaisuutta. Tämä henkilö, ilmeisesti jokin seutukunnallinen sukari, päätti kehittää maakuntaa ja puunjalostusteollisuutta ja avohakkautti hautausmaan. Muistomerkit haittasivat varmaankin hommaa, mistä syystä ne kokivat ns. lopullisen ratkaisun. Tai ei ihan, kuusiaidanteen sisällä olevalla alueella on kaksi ruostunutta rautaristiä vuosilta 1867 ja 1868. Kunta on ilmeisesti pystyttänyt  sinne myös muistopaaden aivan äskettäin. Maastossa on arkun mittaisia painaumia ja välillä jalka sattuu maassa makaavaan sileään paateen. Ja alueella on myös terhakka taimikko, josta omistaja ja paikallinen metsäkeskus varmasti iloitsevat.

Hautausmaalta ehdimme sopivasti näkemään A-zoomin, jossa käsiteltiin Vihdin Ideaparkia, tätä jo koko lailla kaluttua aihetta. Mutta kyllä liikemies Sukari ja kansanedustaja  Rantakangas pystyivät vielä liikuttamaan hautausmaalla herkistynyttä mieltäni. Hurskasteleva, umpikiero eufemismi seurasi toistaan : kehitys, luontoa säästävä, perheiden yhteinen aika, yhdistävät elämykset. Luonnonsuojelusta ja yhteisten, perheitä yhdistävien elämysten hankinnastako oikeasti koko mammuttihankkeessa onkin kysymys! Näin ne maakunnat kehittyvät! Sitä kuunnellessa oli ensin pakko nauraa ällistyneesti ja epäuskoisesti. Mutta sen jälkeen sanoa että P! Ja vielä uudestaan P!  Raikastaa ilmaa suorillakin ilmauksilla.

Aamulla lähdin onnahtelemaan kulkuneuvolta toiselle kohti Hämettä. Näkökenttäkään ei ollut ihan tarkka. Tuli mieleen, entisen kunnanlääkärin neuvo kuuloaan valittamaan tulleelle vanhalle emännälle: ei noin vanhan ämmän kaikkea enää tarvitse kuullakaan. Ehkä näin vanhan ämmän ei tarvitsisi enää  ihan kaikkea nähdäkään.  Joskus se olisi varmaan hyvä ratkaisu kiukkuisen ämmän mielenrauhankin kannalta.

Silmäsit muuten löytyivät jälkeen päin  ja palaavat ennen pitkää nenälleni.