Nettitikku oli sunnuntai-iltapäivänä ilmeisesti pyhäputsingissa. Kun arki alkoi, paljastui ettei nopeus ei tunnu juurikaan kummoisemmalta kuin mokkulassa. Maksan siis kahdesta liikkuvasta laajakaistasta saman verran kuin kiinteästä, mutta esimerkiksi videot on katsottava viiden sekunnin paloissa, joissa on kaksi minuuttia odotusaikaa välillä. Tai siis olisi. No, ainakin tikun voi viedä maalle mukanaan.

Viime yönä heräsin pirteänä kello kolmelta ja päätin yrittää katsoa Yle Areenasta Kirjamaan Terijoki-osion. Ja näin! Siitä riemastuneena katsoin vielä kanadalaistuttavan lähettämän YouTube-videon Luukanen-Kildestä, jonka katsominen ei päivällä onnistunut.

Yksi ystävättäreni ryhtyi aikoinaan kirjoittamaan elokuva-arvosteluja, katsoi leffan illalla, kirjoitti yöllä ja meni aamuseitsemältä nukkumaan. Eipä aikaakaan, kun ihmisen vuorokausiaikataulu oli muuttunut. Onkohan tässä ennen pitkää samalla uralla? Ei enää raaskisi ostaa kolmanneksi kiinteää laajakaistaa.
Mutta enää koskaan en osta mitään 24 kk-sopimuksella! Se on jatkossa aina toistaiseksi jatkuva sopimus. Jos sellaisia enää on. Minulle riittää, että on pankin torppari asuntoasioissa, mutta että vielä tietoliikenneasioissa operaattorin torppari!

Totti ja maatiaiskissa

Terijoki-ohjelmassa käytiin muuten Raivolassa, Edith Södergranin ja Totin patsaalla. Minulla on patsaalta tyttären kesällä ottama kuva. Kun saavuimme aukiolle, puista hyppäsi alas kaksi notkeaa, hyvinhoidettua kissaneitoa, jotka lähtivät seuraamaan meitä. Kun yritimme kuvata Totin patsasta, kissat heittäytyivät linssiluteiksi.

Ohjelmassa vilahti myös toisenlainen kissa, takkuisehko, pitkäkarvainen kolli - sukupuoliarvio syntyi silmiin, ei syvemmälle karvoihin katsomalla. Mistä tuli mieleen tieto, jonka kuulin Maatiaisen 20-vuotisjuhlissa Annika Michelsonilta: suomensukuisten kansojen maatiaiskissa on ollut pitkäkarvainen. Meiltä sellainen on melkein hävinnyt, mutta sukukansojen alueella sitä vielä löytyy. Oliskohan ohjelmassa vilahtanut kissa ollut sellainen?