Nyt tiedekin on todistanut sen, minkä olen tiennyt jo pitkään: makumieltymykset periytyvät, ovat geeneissä. Olen perinyt äidiltä himon happamiin ja suolaisiin makuihin. Ehkä hänellä oli mieltymys myös tulisiin makuihin, ainakin  hän piti piparjuuresta. Rucola on kuulemma ihmisten mieltymysten erityinen jakaja. Niin myös minun ja jäniksen.

Kun palasin tänne mökille,  piha röyhysi. Perennoitten joukossa ja reunoilla korkeaa heinää, poluilla niille kaatunutta nokkosta, vuohenputkea ja mesiangervoa. Kaikki se, mitä luonto oli valikoinut paikalle, oli komeaa ja rehevää, ainoat näivinkäiset olivat ne kasvit, joita minä olin päättänyt kylvää kasvimaalle. Sitä paitsi siellä oli käyty.

Epäilyksenalainen on jänis, jonka kanssa jäimme hölmistyneinä tuijottamaan toisiamme pihalla jo ennen juhannusta. Hernemaasta oli silloin puolet syöty maata myöten. Nyt siitä oli loputkin parturoitu. Huonosti itäneistä pavuistakaan ei ollut jäljellä muuta kuin parit härkäpavun varret perunan joukossa. Peruna oli säästynyt, samoin karvaiset kesäkurpitsat ja kurkut. Jopa tillitkin oli syöty. Mutta rucolaan ei ollut koskettu.
Tytär sanoi, että minä voin hakea gourmet-elämykseni kaupasta, jänis ei. Ok, hyväksyn sen. Etenkin kun kasvimaani on lähinnä kasvun ihmeen kokemista eikä sadonkorjuuta varten. 
Kasvun ihme sisältää joka vuosi myös ylimääräisiä ihmeitä. Viime vuonna torilta kasvimaan komistukseksi ostettu talvikurpitsan taimi ei ruvennut komistumaan ja selitys tuli, kun taimi alkoi työntää kasvihuonekurkkuja. Tänä vuonna samasta paikkaa ostetut parsakaalin taimet ovat alkaneet keriä - harson alla muuten, joten niitä jänis ei syönyt. Ei myöskään salaattia, joka näyttää kelvanneen vain pikkuetanoille. Mikähän salaatissa on vikana? Kukista jänikselle kelpasi pelkästään karpaattienkello.

Räkätit näyttävät myöskin olevan kartoittamassa tulevia gourmet-elämyksiään, mutta siinä menee raja. Kaksi kirsikkapuutani ovat nyt ensimmäistä kertaa tekemässä enemmän hedelmiä ja ne minä aion pitää. Ryhdyn joihinkin toimiin.

Sitä ennen syön yhdet Saltibarsciait, kylmät liettualaiset kasviskeitot - näin kun helteetkin taas palasivat.  Olen valikoinut ohjeista mieluisimman = yksinkertaisimman:

6 dl kasvislientä jauheesta
2 keitettyä punajuurta - hyvin harjattujen punajuurten keitinliemi otetaan osaksi nestettä
1 suolakurkku
smetanaa tai maitoa
etikkaa, mustaapippuria, tilliä.
Smetana vispataan jäähdytettyyn liemeen, maustetaan mustapippurilla ja etikalla. Punajuuri ja suolakurkku raastetaan karkeaksi raasteeksi ja laitetaan liemeen. Seisotetaan  jonkin aikaa makujen tasaantumiseksi, pinnalle ripotellaan tilliä (sen jänis söi n. 10 sentin korkeudelta, joten alalehdet jäivät).
Liettuassa keiton kanssa tarjotaan leivän asemesta kuumia, kuoritta suolatussa vedessä keitettyjä perunoita erillisessä astiassa. Kuva vaikka tässä.